”Anna miehelle kala, ja hän on hetken kylläinen. Opeta hänet kalastamaan, eikä hänen ole enää koskaan nälkä. (Antoine de Saint-Exupery)
Antamalla kalan nälkäiselle helpotat hänen nälkäänsä hetken. Mutta entä kun hänen tulee seuraavan kerran nälkä, kuka kalan sitten tarjoaa? Eikö olisi järkevämpää, että hän oppisi kalastamaan itse?
Miten me suhtaudumme kokemuksen ja elämänviisauden rikastamaan osaamiseen? Mitä esimerkiksi tapahtuu kauan työelämässä olleen yrittäjän osaamiselle hänen eläköityessään? Ymmärretäänkö sitä kaivata jatkossa? Hänen taitonsa ja kontaktinsa kun eivät kadonneet yhdessä yössä mihinkään. Olisi fiksua hyödyntää hänelle vuosien varrella kertyneet kontaktit tukemaan nuorta yrittäjää.
Mentoroinnissa on kyse juuri tästä – hiljaisen tiedon (tacit knowledge) välittämisestä yhteistyössä eteenpäin henkilöltä toiselle. Hiljaista tietoa ei opi lukemalla käyttöohjeita, vaan se muodostuu, kun käytät (teoreettista) osaamistasi arkipäivän tilanteissa, esimerkiksi töissä. Kisälli-mestari-oppiminen on esimerkki hiljaisen tiedon välittymisestä. Siinä kokemattomampi oppii kokeneemmalta. Elämme maailmassa, jossa joudumme pärjäämään yhä vähemmillä resursseilla, joten meillä ei ole varaa heittää pois kaikkea hiljaista tietoa. Tämä koskee niin henkilön eläköitymistä kuin yrittäjän ikääntymisestä johtuvaa sukupolvenvaihdosta tai myyntiäkin.