Fiktiivinen esimerkki työyhteisökonfliktista

Fiktiivinen työyhteisökonflikti. Tarina joka voisi olla totta monessa (työ)yhteisössä.

 

Maija tuijottaa itseään vessan peilistä. Ilme on väsähtänyt, ihonväri harmahtava ja silmänalukset tummat. Hiukset ovat likaiset ja elottomat. Kuten Maija itsekin. Taas huonosti nukuttu yö takana, ties kuinka mones joululoman jälkeen. Ajatus joululomasta tuo Maijan mieleen työt ja hänen vatsassaan kouraisee. Maija huokaisee, seuraava loma, talviloma on vasta huhtikuussa.  Siihen on yli kaksi kuukautta. Ahdistus tuntuu taas vahvana ja Maija miettii, että nyt pitää yrittää jaksaa vielä pari päivää, sitten on viikonloppu. Se tuo hetkellisen hengähdystauon.

 

Maija pakottaa itsensä suihkuun ja siellä hän miettii, että pitäisiköhän soittaa työterveyshoitajalle? Ajatus lisää Maijan ahdistusta, hänhän oli viimeksi sairauslomalla marraskuun lopulla. Vaikka sairausloma auttaa hetkellisesti, lisää se Maijan tuskaa ja pahaa oloa, kun hän palaa töihin. Silloin hän joutuu muun lisäksi kohtaamaan pomon ja joidenkin työkaverien paheksuvat katseet siitä, että taas hän oli sairauslomalla ja he joutuivat tekemään Maijan työt. Muutenkin on kiirettä tähän aikaan vuodesta ja omissa töissä on jokaisella ihan tarpeeksi tekemistä. 

 

Maija avaa työpaikan oven ja katsoo nopeasti käytävää pitkin. Se on onneksi tyhjä ja Maija pääsee livahtamaan työhuoneeseensa. Maija yrittää keskittyä työhönsä ajattelematta muita asioita. Hän ei mene kahvihuoneeseen aamukahville, vaikka hänen kyllä tekisi mieli kahvia. Jos joku sattuu kysymään miksi hän ei taaskaan tullut kahville, on helppo vedota kiireisiin. Varsinkin tänä aamuna koska heillä alkaa henkilöstöpalaveri kello kymmeneltä. Maijan vatsaa kouraisee taas ja kädet hikoilevat, pelkkä ajatus palaverista ahdistaa. Palaverissa on tarkoitus vahvistaa kaikkien kesälomat sekä sopia työjärjestelyistä ym. käytännön asioista lomiin liittyen. Maija vetää syvään henkeä ja yrittää rauhoittua. Vaistomaisesti hän kuulostelee käytävältä kantautuvia ääniä. Yhtäkkiä Maijan pulssi kiihtyy, hän tunnistaa Liisan ja Helenan äänet. Puheensorinaan kuuluu liittyvän myös Jarkko.

 

Palaveri alkaa, heitä on noin kymmenen, ihan kaikki eivät päässeet paikalle. Maijaa hermostuttaa. Hän istuu hiljaa ja yrittää olla keskittyneen näköinen, selailee papereitaan. Esimies vie palaveria eteenpäin, seuraavaksi käsittelyssä on lomat. Maijan hermostus lisääntyy. Esimies käy läpi toivomuksia, jonka jälkeen hän toteaa, että he joutuvat keskustelemaan toiveista koska kaikki ei voi olla heinäkuussa lomalla. Maijan kämmenet hikoilevat, kohta on hänen vuoronsa kommentoida. Kesken Maijan puheenvuoroa Liisa alkaa puhua kovalla äänellä Maijan puheen päälle. Helena yhtyy Liisan puheeseen. Yht´äkkiä kyse ei ole pelkästään lomista vaan Liisa ja Helena keskustelevat Maijan työsuorituksista ja antavat osallistujien ymmärtää, että Maijan työsuoritukset eivät täytä yrityksen tavoitteita. Jokunen muu yhtyy keskusteluun ja jotkut seuraavat vaivautuneina sivusta. Esimies yrittää palauttaa keskustelun alkuperäiseen aiheeseen siinä kuitenkaan onnistumatta. Jarkko toteaa kyllästyneenä, että hänellä alkaa kohta toinen palaveri. Osa osallistujista keskustelevat kahden kolmen hengen ryhmissä, osa on vaivautuneina hiljaa, joku yrittää saada puheenvuoroa..

 

Myöhemmin lounaan jälkeen Maija kohtaa kopiokoneen äärellä Liisan. Maija jännittyy heti kun hän huomaa, että Liisa on tulossa kopiointitilaan. Liisa katsoo häntä pistävästi ja toteaa, että ”sait sit taas palaverin epäonnistumaan. On se sit kummaa et aina sun pitää sotkee kaikki. En tajua millä perusteilla sutkin on tänne palkattu. Oot täysin ammattitaidoton.” Liisa katsoo Maijaa halveksivasti päästä varpaisiin, jonka jälkeen hän poistuu kopiointitilasta. Maija yrittää purra hammasta yhteen ja hokee itselleen, että nyt et itke, et itke! Jotenkin Maija onnistuu kokoamaan itsensä ja menee huoneeseensa jatkamaan töitään, hänen keskittymiskykynsä on kuitenkin kateissaan.

 

Iltapäivällä Maija menee kahvihuoneeseen ajatuksenaan hakea kuppi kahvia. Varsinainen kahvitauko on jo ohi mutta silti vielä muutama työtekijä istuu siellä kahvilla ja puheensorina käy vilkkaana. Maija erottaa joukosta heti Helenan, Jarkon ja parin muun. Maija jännittyy taas. Kun hän on kaatamassa itselleen kahvia, Helena sanoo eräälle työkaverille ikään kuin kuiskaten mutta kuitenkin niin että kaikki huoneessa kuulevat ”Kyllä meni taas aamulla palaveri poskelleen. On se kummaa, että jotkut saa täällä huseerata miten haluavat. On pitkiä aikoja saikulla ja sit olettavat et aina saavat lomienkin suhteen kermat päältä. Ja pomo on niin nynny, ettei saa tilanteelle tehtyä mitään.” Tämän sanoessa Helena kääntää katseensa Maijaan ja tarkoituksellisesti katsoo häneen. Työkaveri, Anna, katsoo hänkin Maijaan ja yhtyy Helenan kommenttiin, ”niin on se kyl ihan tajutonta”. Jarkko on tähän asti istunut hiljaa ja lukenut lehteä siemaillen kahviansa. Nyt hän taittaa lehden kasaan ja huokaillen poistuu huoneesta. Pari työkaveria hörppää kahviansa ja ovat vaivautuneen näköisiä. Maija rohkaisee itsensä ja kääntyy kahvinkeittimen luona ympäri. Keskittäen kaikki voimansa hän kävelee hiljaa kahvihuoneesta ulos.

 

Seuraavana aamuna Maija menee suoraan työterveyteen. Hoitaja varaa hänelle lääkärinajan sekä kirjoittaa Maijalla kolmen päivän sairauslomatodistuksen. Lääkärin aika on kolmen päivän päästä iltapäivällä. Lääkärin vastaanotolla Maija kertoo epämääräisistä oireista; sydän tykyttää, huimaa ja on pahoinvointia ja nukkuminen on vaikeata. Lääkäri kirjoittaa tällä kertaa Maijalle neljä viikkoa sairauslomaa. Maija on helpottunut, samalla hän kuitenkin jännittää miten työpaikalla reagoidaan hänen tämänkertaiseen sairauslomaansa. Kun hän vielä samana iltapäivänä menee työpaikalle toimittaakseen sairauslomailmoituksen jännittää häntä aivan hirveästi. Pelko esimiehen ja varsinkin Liisan ja Helenan kohtaamisesta täyttää hänen ajatuksensa. Esimies ottaa ilmoituksen vastaan ja syvään huokaillen sanoo ”kukahan ne sun työt nyt sitten tekee…?”. Kun Maija poistuu esimiehen huoneesta Helena tulee työhuoneestaan, katsoo ivallisesti Maijaa ja tokaisee ”Saikkua taas vai?” Helena ei jää kuuntelemaan Maijan vastausta vaan korot kopistaen menee takaisin huoneeseensa.

 

Maijan sairausloman aikana työyhteisö on alkanut oireilla ”kummasti”. Jokainen on enemmän tai vähemmän varpaillaan ja ärtyneitä. On syntynyt ryhmittymiä ja käytäväpuheet ovat lisääntyneet.

Eräänä päivänä palaverissa yksi työntekijöistä nostaa puheeksi, että heillä ei enää tunnu olevan yhteistä tavoitetta eikä töissä ole enää kivaa. Kaikki painaa niska limassa, juttu ei enää kulje työkavereiden kesken ja tuntuu siltä, että kaikki kyräilevät toisiaan. Palaverin jälkeen eräs työntekijä, Katja, kertoo eräälle toiselle työkaverille lounaalla, että eräässä hänen ystävänsä työpaikalla oli otettu ulkopuolinen työyhteisösovittelija apuun, heillä kun oli vähän samanlainen tilanne, kun heillä on nyt.

 

Maanantai aamu ja Maijan sairausloma on loppunut, hän palaa töihin. Vatsanpohjassa kouraisee, kun hän ajaa aamulla töihin. Mitähän siellä on taas vastassa? Esimies soitti Maijalle viime viikolla ja kyseli, aikooko Maija palata maanantaina töihin? Maijan vastatessa, että kyllä, hän on tulossa, esimies sanoi, että tavalliseen tapaan viikko käynnistyy henkilöstöpalaverilla klo 9.00. Palaveri on kohta alkamassa, Maija menee tarkoituksella töihin vasta yhdeksäksi. Heillähän on liukuva työaika.

 

Kello on 8.55 ja Maija astuu kokoushuoneeseen. Suurin osa työkavereista on jo siellä. Puheensorina loppuu, kun Maija menee kohti tyhjää paikkaa.

 

        Huomenta, sanoo Maija.

        Hhhuom´ta, jokunen työkaveri vastaa hiukan epämääräisesti.

        Onks sun saikku nyt loppu? kysyy Liisa?

        On, Maija vastaa lyhyesti.

 

Esimies on sillä välin tullut paikalle. Nyt hän selvittää kurkkuansa ja sanoo:

        Huomenta vaan kaikille! Aloitetaan nyt sitten tämän viikon palaveri. Ketkä ovatkaan paikalla? Ai niin, Maija on tullut takaisin, tervetuloa töihin. Viimeisen lauseen pomon lausuessa Liisa ja Helena vaihtavat merkityksellisesti katseita. Maijan vatsanpohjassa kouraisee.

Esimies jatkaa;

        Saitko Tiina ylös kaikki osallistujat? Tiina on ollut monena vuonna heillä kesätöissä kuten tulee olemaan tänäkin kesänä. Tänä vuonna Tiina on aloittanut kuukautta aikaisemmin ja tehnyt osan Maijan töistä Maijan sairauspoissaolon aikana.

        Joo, sain Tiina vastaa iloisesti. Kiva nähdä Maija, Tiina sanoo ja hymyilee ystävällisesti Maijalle. Ymmärtääkseni olen tehnyt osan sun hommista tänä neljän viikon aikana. Kerron mielelläni sinulle tämän paltsun jälkeen, jos haluat tietää. Tiina katsoo ystävällisesti Maijaa ja hymyilee.

Maijalle tulee hyvä olo ja hän hymyilee Tiinalle. Töihin paluu tuntuu heti hiukan helpommalle.

 

Palaverin jälkeen Tiina ja Maija sopivat, että lounaan jälkeen he ryhtyvät käymään läpi työtehtäviä sekä miten he jatkavat tästä eteenpäin nyt kun Maija on palannut töihin. On lounasaika ja porukka alkaa kerääntyä käytävälle. Ilmeisesti he ovat lähdössä yhdessä lounaalle. Maija on huoneessaan ja huomaa alkavansa jännittämään. Kukaan ei tunnu muistavan tai aikovan pyytää häntä mukaan. Puheensorina ja korkojen kopse lisääntyy.

 

        Onneksi otin eväät mukaan Maija miettii. Ei tarvitse nolostua, kun joutuu menemään yksin syömään. No, en olisi tainnut ehtiäkään ulos syömään Maija miettii. Hän huomaa kuitenkin tuntevansa itsensä vähän surulliseksi. Nyt vaan hommiin nopeasti kiinni taas, hän komentaa itseänsä.

 

        Maija, tuu sääkin, Tiina huutaa ovelta! Mennään kaikki yhessä syömään!

 

Maija huomaa häkeltyvänsä, kuten myös toiset työkaverit. Maijako mukaan? Ei se kuitenkaan lähde ja jaksaako sitä taas alkaa vetämään perässä? Liisa ja Helena katsovat taas toisiaan merkityksellisesti… lounas pilalla!

 

        En taija ehtiä, ku just aamulla tulin takas. Aika paljon hommia täs.. menkää te vaan… Maija vastaa.

        Eikö nyt tuut, tehään hommat sit yhessä, kyl me ehitään, Tiina vastaa iloisesti.

 

Kaikki Tiina lukuunottamatta ovat selvästi häkeltyneitä.

 

Katja tulee Maijan työhuoneen ovelle ja huikkaa;

        Joo tuu Maija. Ois kiva mennä koko porukalla.

 

Maija kerää rohkeutta muutaman sekunnin, hakee laukkunsa ja lähtee mukaan.

 

Lounas sujui ihan mukavasti. Onneksi Tiina on täällä nyt hommissa, Maija ajattelee.

 

Loppuviikko työpaikalla kului Maijan mielestä todella nopeasti. Tiinan kanssa he olivat löytäneet hyvän tavan jakaa työt, Maija sai antaa osan työtehtävistään Tiinalle. Helena ja Liisa tuntuivat jonkin verran rauhoittuneen. Töissä oli pitkästä aikaa mukavaa!

 

Maija oli ollut kolme viikkoa töissä ja oli henkilöstöpalaverin aika. Heidän oli tarkoitus sopia muutama tärkeä asia vielä ennen lomia. Pöydällä oli ensi vuoden kehittämisteemat ja niihin liittyvät strategiat.

 

Alku sujui verkkaisesti, esimies vei jouhevasti asioita eteenpäin. Tultiin viimeiseen kohtaan; työhyvinvointi ja sisäinen viestintä. Esimies aloitti, samalla hän piirsi mallia fläppitaululle. Mitä pidemmälle hän pääsi, sen enemmän henkilöstö alkoi liikehtiä tuoleissaan. Tunnelma muuttui mitä pidemmälle esimies esityksessään pääsi. Huokauksia ja paperien pläräämistä alkoi tapahtua. Liisa ja Helena alkoivat taas vaihtaa merkitseviä katseita. Jarkko vilkuili kelloaan, hetken päästä hän sanoi;

 

        Mä joudun lopettaan tähän, mulla alkaa puhelinpalaveri.

 

Esimies häkeltyi hiukan mutta vastasi pian;

 

        Ok, palataan tähän ens viikon henkilöstöpalaverissa! Laittakaa mulle maholliset muutosehotukset viimeistään tän viikon perjantaihin mennessä. Hyvää työtä, kiitos kaikille!

 

Tuli lounasaika ja työyhteisö lähti taas yhteiselle lounaalle. Tunnelma oli ihan erilainen kuin se oli ollut viimeisten kolmen viikon aikana. Jos työyhteisössä oli alkanut olla orastava hyvän olon tunnelma ja merkkejä yhteistyön kasvamisesta, oli se hetkessä muuttunut. Oltiin kovaa vauhtia palamaassa entiseen. Liisa ja Helena kävelivät muista erillään ja puhuivat keskenään. Maija käveli Jarkon rinnalla yhdessä Katjan ja Tiinan kanssa. Maijan vatsanpohjaa kouraisi taas.

 

        Taas tämä alkaa, hän huomasi ajattelevansa pelokkaasti. Miksi minusta nyt taas tuntuu tältä? Mitä aamun palaverissa tapahtui, hän huomasi ajattelevansa.

 

Työyhteisö aloitti lounaan vaisuissa tunnelmissa. Joku yritti sanoa jotain mutta toiset eivät oikein tarttuneet sanomisiin. Liisa sanoi vähän ajan kuluttua;

 

        Oisit nyt sää Maija voinu sanoa jotain tossa meijän palaverissa aamulla! Eikö se oo ollu vähä niinku sun vastuulla pohjustaa noita meijän työhyvinvointi juttuja ja siihen liittyvää viestintää? Tää on taas tätä.. ja pomo on ihan aloitetyökyvytön, se varmaan veti taas suoraan jotain Maijan tekemiä hepposia juttuja..

 

Liisa jatkoi;

        On tää kyl ihan syvältä tää touhu täällä, yks saa huserata miten tahtoo ja pomo ei tajua mistään mitään! Onneks on kohta loma.. saa ainaki vähän aikaa huokaista ja levätä…

 

 

Maija tunsi vatsassaan krampin. Hän ei pystynyt syömään enempää. Eikä hän saanut sanaa suustaan, vaikka olisi halunnut. Tiina katseli kaikkia ja hämmästys näkyi hänessä.

 

        Miten te voitte Maijaa aamuisesta syyttää? Eihän se Maijan vika ollut!

        Tuo osiohan on ollut Maijan vastuulla, niinhän me sovittiin, kun Maija tuli takas töihin sairausloman jälkeen. Maija laatii alustavan suunnitelman henkilöstön työhyvinvoinnin ja siihen liittyvän viestinnän kehittämisestä. Sehän on siellä muistiossa ihan selkeesti, Liisa sanoi.

        Ja Maija vielä ite halusi ton osan strategiasta. Sanoi vielä, että hänellä on mukamas ihan omakohtaista näkemystä asiasta. Tässä sitä taas nähtiin, ei pitäs antaa tehtäviä hetken mielen juolahdusten mukaan…

 

Jarkko alkoi näyttää hermostumisen merkkejä.

 

        Tää menee taas tähän, ei tätä jaksa kukaan..  Jarkko viisasteli. Jos et sää Maija osaa niin se pitää sanoa eikä vaan kahmia niitä töitä! Kohta oot taas saikulla!..  Jarkko sanoi ja huokaisi. Liisa ja Helena katsoivat merkitsevästi toisiaan ja sen jälkeen pistävästi Maijaa.

        Ei hitto kulkaa, eihän tää nyt ihan näin voi mennä! Tiina huuhdahti. Kysykää nyt ensin Maijan mielipidettä ja mitä hän asiasta ajattelee ennen kuin rupeatte häntä syyttään! Eihän pomo antanut Maijan alustaa asiaa eikä muutenkaan antanut selviä viitteitä siitä, että malli tai ehdotukset olisivat Maijan!

        Tottakai ne on Maijan, niinhän me sovittiin silloin keväällä palaverissa! Pomo aina vaan yrittää suojella Maijaa ja peittää sen osaamattomuutta juuri tuolla tavalla kuten se teki aamulla. Senkin tarttis antaa tärkeet tehtävät sellaisille, jotka osaa hommat eikä aina suojella Maijan tekemiä virheitä! Liisa jatkoi.

 

Maija oli hiljaa. Hän käpertyi itseensä eikä osannut sanoa mitään. Kumpa nyt vaan pääsis työhuoneeseen takaisin ja voisi sulkeutua huoneeseensa ja jatkaa töitään, Maija ajatteli surullisena. Vatsa kramppasi nyt niin pahasti, että se sattui. Voi kun menisi äkkiä seuraava viikko, siten alkaisi hänen lomansa, Maija ajatteli.

 

        Ei tää kuulkaa oikeesti voi mennä näin! Te syytätte Maijaa ilman, että ootte kysyneet häneltä oliko malli ja pomon puheet edes hänen laatimia. Minä olen nyt tehnyt Maijan kanssa töitä kolme viikkoa ja mielestäni Maija on erittäin pätevä ja vastuuntuntoinen. Hänellä on hyviä ideoita, koulutuskin on sopiva kehittämään juuri näitä työyhteisön juttuja. Olen iloinen, että olen Maija saanut tehdä kanssasi töitä nämä kolme viimeistä viikkoa. Olen oppinut tässä lyhyessäkin ajassa sinulta tosi paljon, kiitos siitä! Tämä mitä nyt aamulla ja tässä nyt tapahtuu, on mielestäni kiusaamista, Maijan kiusaamista! Tiina sanoi pontevasti.

 

Hiljaisuus laskeutui porukan ylle. Kaikki olivat selvästi ihmeissään ja myös hiukan vaivautuneita Tiinan sanomisista. Jokainen alkoi miettimään, että voisiko Tiinan sanominen olla totta?

 

Tunnelma oli käsin kosketeltavan jännittynyt. Maija purskahti itkuun.

 

        Miksi sinä Maija itket? Katja kysyi Maijalta hiljaa.

 Maija ei voinut itkultaan heti vastata. Hetken kuluttua hän lyhyesti kertoi, miten oli viimeistellyt asioita huolellisesti ja myös keskustellut niistä esihenkilön kanssa. Pomo oli antanut ymmärtää, että työ oli hyvin tehty ja hän tulisi näyttämään Maijan mallin ja ideat henkilöstöpalaverissa. Näin ei ollut kuitenkaan tapahtunut, oleellisia asioita oli puuttunut ja Maija oli huomannut esityksessä irrallisia lisäyksiä.

 

Työyhteisö oli hämmästynyt, niinkö se olikin mennyt? Tiina ehdotti, että he palaisivat toimistolle ja alkaisivat selvittää tilannetta rauhassa. Hän vielä lisäsi, että pyritään löytämään ratkaisuja niin, että jokainen sanoo jotain, että jokainen saa kertoa oman versionsa mitä heidän työpaikallaan oikein tapahtuu. Jokainen nyökkäili ja palattuaan toimistolle he sulkeutuivat neuvotteluhuoneeseen. Keskustelu oli hyvä, joskin varovaista. Katja totesi noin tunnin kestäneen keskustelujen jälkeen, että heillä on niin paljon asioita, joista on tarve keskustella, että olisi hyvä pyytää työyhteisösovittelija apuun. Jotta tilanteet eivät eskaloituisi.  Esimies ja johto olisi myös hyvä ottaa tilanteeseen mukaan.

 

 

 

Pohdittavaa:

        Mitä Maijan työpaikalla tapahtuu?

        Miten ulkopuolisen sovittelijan vetämä työyhteisösovittelu voisi tilanteessa auttaa?

– jokainen pääsee henkilökohtaisesti kertomaan oman näkemyksensä asiasta

– työyhteisösovittelu on prosessi jota viedään systemaattisesti eteenpäin koulutetun sovittelijan avulla

– työyhteisö ratkaisee konfliktin kuuntelemalla toisiaan ja sopimalla asioista

– prosessin kuluessa työyhteisön jäsenet oppivat ongelmanratkaisua ja kompromissien tekoa

 

 

 

 

 

 

Jaa